Tradu

Help me with this text, please!!
I'm sorry if it's long!

Tämä "tarina" tulee valitettavasti jatkumaan lähipäivinä...

Kuitenkin ensin ilmoitetaan, että Ego on kotona taas ja ollut mukana dobermannien leirillä kaiken kansan ihmeteltävänä. Kyllä sillä rapsuttelijoita riittikin, vaikka "laihuutta" enemmän sen kuonon kuntoa ihmeteltiin (Ai juu, sehän ei ollutkaan SE syy...).

Jotenkin minusta tuntuu oikeuskäsitykseni mukaan naurettavalta, että joudun todistelemaan syyttömyyttäni, vaikka usea ihminen on Egon nähnyt monta kertaa tämän vuodenkin aikana eikä kukaan niistä ole koskaan pitänyt sitä LIIAN laihana. Kyllä, hoikka se on, mutta ei liian laiha edelleenkään. En edes halua siitä lihavampaa, koska tuohon rakenteeseen nähden se on sopiva.

Oikeuskäsitystäni vastaan sotii myös se periaate, että joutuisin omalla kustannuksellani viemään koiraa eläinlääkäriin todistaakseni ettei se ole liian laiha tai että sillä on ns. "stressimaha". Sitä paitsi oikeaoppisesti ja VIRALLISESTI imeytymishäiriö todetaan joko mahabiopsiassa tai lasertähystyksessä. Onko oikein altistaa koiraa noinkin isolle operaatiolle vain siksi, että VALOKUVAN perusteella koira näyttää jonkun mielestä liian laihalta? Kuka oikeasti on velvollinen tällaisen operaation kustantamaan, jos minä sanon ettei koira sitä tarvitse, koska se ei ole niin laiha, että se voitaisiin katsoa "eläinvalvonnan alaiseksi"? Ja jos sanon, että koira ei koskaan ole ollut liian laiha, se ei sitä ole ollut, miksi minun sitä tarvitsisi todistaa? Eikö Suomen perustuslakikin jo sano, että syytön kunnes toisin todistetaan, eikä syyllinen kunnes toisin todistetaan (ja mieluiten syylliseksiepäilyn kustannuksella)?

Ai niin, enhän minä sitä voi tietää, vaikka meillä onkin majaillut myös huostaanotettuja, aliravittuja, kaupan eteen unohdettuja, patteriin sidottuja, häkissä pidettyjä, pimeässä navetassa kasvatettuja, lokakuun yöpakkasilla ulkona kettinkiin sidottuja, pahoinpideltyjä dobermanneja? Nämä hienosti toipuneet ja elämäniloiset tapaukset ovat osa sitä syytä miksi jaksan edelleen Dobermann Rescuen parissa. Ja samasta syystä omat koirani joutuvat toisinaan hoitoon muualle, jotta tänne voitaisiin majoittaa toipuva koira. Samasta syystä (+narttujen kiimasta johtuen) myös Ego joutui hoitoon. Tällä Egon hoitojaksolla täällä oli: 1 kpl hoidossa ollut uros, 1 kpl uutta kotia etsivä uros, 1 kpl oman nartun kiima, 1 kpl hoidossa ollut juoksuinen narttu ja 1 kpl hoidossa vieläkin oleva narttu, jonka kiiman alkamista odotetaan.

No, lohdutusta antaa se, että tällä kertaa Egon hoitopaikkaa tiedusteltiin ja sen kerroin puhelinnumeron kera. Yksi todistaja lisää siihen sarjaan, että koira ei sinne mennessään ollut liian laiha, kuten moni muukin koiran usein tavannut olisi voinut todistaa.

Onneksi olen tullut kesälomareissultani kotiin viisi päivää sitten, joten nyt minulla on aikaa paneutua tähänkin ongelmaan, ja muidenkin kesälomakausi alkaa olemaan lopuillaan. Saadaan asialle vihdoin oikea laita, vaikka edelleenkään kukaan ei ole soittanut ja pyytänyt päästä koiran kuntoa katsomaan tämän kuukauden aikana... Vaikka reheellisesti tunnustankin, niin vähän arvelinkin. Enemmän yllättynyt olisin ollut, jos joku todella olisi soittanut.

Olen myös jutellut asiasta puhelimessa oman eläinlääkärini kanssa (ihme kyllä, hänellekään kukaan ei ole asiasta soittanut, vaikka numero vapaaehtoisille valvojille annettiin...) kuin myös tänään kunnan VIRALLISEN eläinsuojeluvalvojan (eli kunnaneläinlääkärin) kanssa. Olo on todella helpottunut näiden puhelujen jälkeen, koska todellakin tiedän mitkä ovat velvollisuuteni ja vastuuni. Lasku mahdollisista ell. kuluista ei todellakaan kuulu minulle...

Tähän väliin sopii tilanteeseen täydellisesti tämä lehtijuttu Ruotsista. Suomennettuna jotenkin näin:

Ruotsalainen Johnny Larsson sai viime viikolla oppia, että posliinikoira ovenpielessä tietää ikävyyksiä. Larssonin naapuri oli seurannut useiden päivien ajan oven vieressä sateessa nököttävää koiraa. Hän luuli koiraa oikeaksi ja teki Larssonista iImoituksen Halmstadin eläinsuojeluviranomaisille.

Eläinsuojelu lähti ilmiannon jälkeen liikkeelle ja kävi omin silmin toteamassa, että koira todellakin istuu Kistingessä sijaitsevan talon rappusten edustalla.

Paikalla käynyt Arne Johansson lähetti Larssonille käyntinsä jälkeen lisäksi kirjeen, jossa hän ilmaisi huolensa koiran heitteillejätöstä. Larsson hämmästyi syvästi kirjeen saantia ja soitti eläinsuojeluun.

- Se koira ei tule liikkumaan minnekään. Kyse on nähkääs posliinikoirasta, Larsson selvitti.

Eläinsuojelun Arne Johanson selitti kömmähdystään eilen ruotsalaislehti Aftonbladetissa sääolosuhteilla.
- Oli pimeää ja vähän sateista. Kukaan ei ollut kotona ja näin, ettei koira liikkunut. Se seisoi minusta 20-30 metrin päässä, Johansson sanoi. Johansson tarkkaili koiraa vain autostaan, koska pelkäsi sen hyökkäävän kimppuunsa. Hän ei siten voinut havaita, että koira olikin posliinia.

- Minusta ilmoituksen tehneen täytyy tuntea itsensä nyt hyvin tyhmäksi, Larsson hekotteli Expressen-lehdessä. Larssonin perheeseen kuuluu posliinihauvan lisäksi kaksi oikeaa koiraa, vaimo ja lapsi. Posliinikoira oli ulkona, koska se oli matkalla roskiin. Perhe muutti kuitenkin mielensä erikoisen tapahtumasarjan jälkeen.

- Me säilytämme sen. Tämä oli aika hauska juttu, vähän niin kuin aprillipila, Larsson sanoi


Tämä viedään nyt päätökseen osaltani (ja etenkin Egon osalta). Vielä kerran toistan: Jos joku on huolissaan tuosta otuksesta valokuvan perusteella, ottaapi puhelimen kauniiseen käteensä ja rimpauttaa minulle sopiakseen katsomisajan ihan itse livenä, eikä juoksuta valvojia turhaan.

Suoraan sanoen, ellei tämä asiattomuus lopu tähän ilmoittajan osalta, ei se taatusti tule loppumaan minunkaan osalta, seuraava matkaosoitteeni on poliisiasema ja herjaussyyte/kotirauhan häirintä. Toivottavasti se kovin huolestunut ilmoittaja ja valokuvien tiirailija tämän tajuaa. Käymään saa siis itse tulla, mutta turhaan ei valvojia tarvitse pompotella, heillä on taatusti tärkeämpääkin tekemistä.

Oma eläinlääkärini on tietoinen kaikesta tapahtuneesta ja on ollut valmiudessa luovuttamaan tietoja Egosta ja sen oloista vapaaehtoisille valvojille. Myös oikea viranomainen, kunnan eläinsuojelutarkastajan olen pyytänyt tarkistamaan elukkani ja lähettänyt lääniin tuon todistuksen. Tämän asian vein itse virallisella taholla eteenpäin. Ja nämä todistukset ovat nähtävissä livenä luonani, kuten myös jatkuvasti Egoa tavanneiden ihmisten todistukset sen kunnosta. Tervetuloa siis jokainen huolestunut niitä katsomaan.

Pahoillani olen kaikkien laiminlyötyjen ja hylättyjen eläinten puolesta siitä, että tämän tapahtuneen seurauksena SEY menetti muutaman kannatusjäsenensä ja jollain tavalla omakin käsitykseni siitä työstä muuttui. Kyllä tämä pisti hieman omaa oikeustajua koetukselle ja muutamia yöunia tuli menetettyä kaikkien syytösten kohdalla. Tässähän ei loputa ollut kyseessä vain Ego, vaan myös Juni ja myös papukaijani, jotka vedettiin mukaan tapahtuneeseen. "Äiti suojelee lapsiaan" pitänee paikkansa tässäkin, joten taistelematta en antanut asian olla.

Joutunen vielä hetkeksi taistelemaan siitä lintujeni osalta, etenkin kun täällä on muutama hieman huonokuntoisempi (yksi niistä itsensänyppijöistä tullut HESY:ltä löytölintuna, yksi siipirikko yksityiseltä, yksi nyppijä ja yksi punakirjava (maksasairas?)pitkäaikaiselta kasvattajalta, yksi paljaskaulainen on lähtöisin Heinolan lintutarhalta, yksi jalkapuoli yksityiseltä jne.). Huolimatta tästä tulen edelleen valistamaan ihmisiä linnunpidossa ja niiden parempien olojen puolesta, ohjeitani voi lukea lisää kotisivuiltani, joista olen saanut runsaasti kiitosta ja koonnut sitä erittäin kokeneiden aga-kasvattajien kanssa ihan Belgiaa myöten.

No, huumoriakin hieman tapahtuneen keskellä... Tiedättekö millä koiran lihaskuntoa saa paremmaksi? Remmilenkillä! Ihan totta... Ei siis riitä, että Ego saa juosta päivitäin vapaana tyttöjen kanssa metsissä ja hiekkamontuilla useita kymmeniä kilometrejä, vaan sitä pitäisi taluttaa hihnassa. Näin minua "neuvottiin" tekemään. Ilmeisesti tuon koiran lihaskunto on vielä niin heikko, vaikka se jaksaakin juosta täysiä laukaten (ja tiedätte mikä ero on dobberin ja sakemannin menemisellä?) viiden kilometrin pyörälenkin. Pitäisi varmaan mennä AD-kokeeseen ulkomaille, jotta sen kuntokin tulisi todistettua... Huoh!

Hienoa on myös se, että vertaistukea hoikille ja stressimahaisille koirille on löytynyt paljon saamieni yhteydenottojen perusteella. Yllättävän yleinen vaiva näyttää tämäkin olevan. Onneksi kuitenkin tuon "vian" kanssa pystyy elämään, kunhan kestää vain nämä perättömät ilmoitukset eläinsuojeluvalvojille siitä, että koiralle ei anneta tarpeeksi ruokaa, kun se on niin laiha. Tsempit siis kaikille hoikille koirille!

Ego tulee jatkossakin kulkemaan mukanani tapahtumissa ja kissanristiäisissä, kuten tähänkin asti. Sen on tänä aikana nähnyt usea ihminen leireillä ja koulutuksissa omin silmin, sen on nähnyt myös usea eläinlääkäri niin täällä kuin Pielaveden lähettyvillä. Eli tämä tarina päättyy nyt toistaiseksi tähän MINUN osalta, tosin uusia valokuvia nettiin Egosta ei enää tule, vaan jokainen joutuu tulemaan sitä omin silmin katsomaan.

Kiitos ja näkemiin!


Thank you very much!!

marvinettes

Hello Tradu,

Why don't you ask the owner by yourself?

And by the way, have you asked rights to copy that text? As far as I know, all copyrights from that page is reserved

Greetings,
Ego and his owner Mia